keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Alikan Joulu



Alikan Joulu meni maaseudulla riehuen, ei rauhoittuen. Paikalla oli huimat 15 ihmistä ja 5 koiraa. Uusina tuttavuuksina kaksi kääpiöcollieta, josta toisesta taisi tulla Alikan uusi paras ystävä! Menoa piisasi, eikä vauhti meinannut loppua millään.







Vihdoinkin unta..

lauantai 24. joulukuuta 2011

Hyvää Joulua

Pieni Alika toivottaa kaikille lukijoille oikein rauhallista joulua!

torstai 8. joulukuuta 2011

maanantai 28. marraskuuta 2011

Punnitus



Välillä tuntuu, että Alika kasvaa enempi leveyttä, kun korkeutta..

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Talvi-Alika



Alika valmistautuu ensimmäiseen talveensa.

torstai 17. marraskuuta 2011

Velipoika

Alikan riehakas veli, Snook, käväisi meillä kylässä. Onneksi heidän ihana kasvattajaäitinsä tajusi, että asumme lähestulkoon naapureina, joten tulemme kyllä tulevaisuudessa tapaamaan usein. oli mukava tutustua!


Mitähän toitsusalaisuuksia tässä kuiskitaan?
Luultavimmin jotain meikäläisen pään menoksi..


"Ja sit ku mä teen näin, niin kukaan ei raaski olla mulle enää vihanen, VAIKKA pissasin lattialle, okei?"


Omena putosi hyvin lähelle puuta.




"Tää on se ilme, kun en saa haluamaani, ymmärsitkö?"


Meno oli aikamoista, niinkuin aina pikkuterrierien kanssa.

torstai 10. marraskuuta 2011

Ensimmäinen vastaanotto



Alikan ensimmäinen vierasvastaanotto uudessa kodissa sujui hullun energisesti, VAIKKA tyttö oli käynyt samana päivänä Tampereella asti. Oi näitä ihania pikkuterrierejä :D

Vieraina meillä oli pari nuorta narttua ja kaikki sujui vailla ongelmia, Alika kun on niin lungi tyyppi. Se ei pelkää ketään, eikä mitään, vaan on kaikkien paras kaveri :)
Pikkasen ehkä omistajaa nolotti tytön korvateipit, mutta kukaan muu ei tainnu huomata asiaa..


Nuppu, joka oli kovin ihmeissään maailman pienimmästä kaverista.


Seisomisharjoittelua heti pienestä pitäen!


Minni oli sitä mieltä, että nyt riittää :D


Enkä kyllä yhtään ihmettele..


"Kukkuu"


"Ähäkutti!"


"Hiton Ghettohuppari, tää ei nyt yhtään käy päinsä!"


Lopulta jopa se kaikkein pienin väsyi..


"ZZzzz..."

torstai 3. marraskuuta 2011

Hei taas, pitkästä aikaa.

Afrin kuolema viime keväänä oli minulle todella rankka paikka ja siksi blogin pitäminen keskeytyi kokonaan. Oli, kuin aika olisi pysähtynyt. Alan pikkuhiljaa tottumaan ajatukseen Afrin poismenosta, mutta en ikinä tule unohtamaan häntä.

Paljon on tapahtunut tällä välin ja ehkä suurin muutos on ollut uuden pennun astuminen meidän elämäämme. Saan taas kokea äitiyden ilot ja surut, ja kasvattaa koiran alusta asti itse, jolloin pystyn parhaiten vaikuttamaan sen kehitykseen. Pentu ei todellakaan ollut suunniteltu perheenlisäys, vaan erittäin iloinen, mutta kuitenkin tarkkaan harkittu sattuma.



Tässä Alika, tänään 12 viikkoa täyttävä lk b&t Toitsutyttö, jonka tulevaisuudelle meillä on suuret suunnitelmat.

lauantai 12. maaliskuuta 2011

Afri nukkui pois

Afri nukkui tänään pois eläinlääkärin hoitovirheen vuoksi.

Tulet aina olemaan sydämissämme pieni rakas. Ikävä on kova.
Turvallista matkaa.


ANJYR'S AFRODITE
25.7.2009-12.3.2011

keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Uggit eli Huggit




Ajattelin ensin, että en jaa tätä linkkiä kenenkään kanssa, koska tahdon itselleni Huggit, mutta en voi vastustaa kiusausta. Pakkaset jatkuu vielä ja pikkupikkutassuset paleltuvat pahasti, niin nyt siihen on tyylikkäämpi ratkaisu ja vieläpä ALEssa!

Tästä Hugg-tossut Yappyfashionista!

http://www.yappyfashion.fi/epages/Kaupat.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/yappyfashion/Products/HUGGboots/SubProducts/HUGGboots-0001

http://www.yappyfashion.fi

lauantai 5. helmikuuta 2011

Neiti Nera



Nera nauttii täysin siemauksin huomiosta, rapsutuksista ja jokaisesta sylistä joka sille on tarjolla. Ihana pikkurotta!

torstai 3. helmikuuta 2011

Vieraita



Meille tuli viikonloppuvieraaksi ihastuttava b&t toitsutyttö Nera :)

sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Turku

Kävin eilen ystävämme Minnin kanssa Turun koiranäyttelyssä. Olin ilmoittanut Kartsan sinne vielä, kun hän asui meillä ja menimme sitten samalla katsomaan mitä hänelle kuului. Ilmeisesti oikein hyvää, koska uudet omistajat olivat myös lähteneet kisamatkalle mukaan. Oli mukava tavata heidät ja samalla huomata, että Kartsa oli päässyt oikein hyvään ja rakastavaan kotiin. Hieman oli tietenkin tippa meikäläisellä silmäkulmassa ja Kartsa saikin paljon pusuja ja halauksia :/

Tuomarina tapahtumassa oli ranskalainen Jean-Jaques Dupas ja kehän laidata katsoessa sain hänestä ihan miellyttävän vaikutelman. Harmi, kun ei itselläni ollut koiraa esitettävänä. Valitettavasti kuitenkaan Minni (eikä Kartsa) saanut eilen sertiä, mutta nämä kisat olikin Minnin ensimmäinen virallinen näyttely junioriluokassa, eli kunhan vaan oltiin siellä saamassa kokemusta ja totuttautumassa sisähallin hälinän. Ruotsalainen kennel Ooo vie palkinnot mukanaan ja minusta heillä oli oikein kauniita koiria, varsinkin se yksi pk b&t uros, oooh.

Matka oli raskas (herätys klo 5.30), mutta meillä oli siitä huolimatta Minnin mamman kanssa oikein mukava reissu. Minni oli väsynyt ja onnellinen koko automatkan, olihan hänellä takakontti täynnä tuliaisia myyntikojuista ;)


Kartsa katseli ennen kehää vastustajia.


Ja samaa teki Minni..


Ja sitten oltiinkin jo pöydällä tuomarin käpälöitävänä.


"Äiskä, näinkö seisotaan?"


Tässä vähän suomalaista koirakauneutta!


Ja tässä ruotsalaista. Ihana uros!

sunnuntai 16. tammikuuta 2011

Afri meni kotiin

Niin, Afri palasi takaisin kotiinsa ja minulle tuli kauhea ikävä. Afri on aivan ihana!

perjantai 14. tammikuuta 2011

Afrodite



Pieni Afri tuli minulle hoitoon muutamaksi päiväksi. Tavoitteena oli saada tämä "maalais"juntti, eli koko elämänsä Vantaalla asunut nuori neiti totutetuksi kaupungin hälinään (jotenkin aina minä saan kunnian toimia näiden maalaiskoirien kaupunkiemäntänä, aika ihanaa!). Afri on lähdössä ensi kesänä Pariisiin, Maailman voittaja-koiranäyttelyyn ja aikookin viettää koko kevään treenaten sitä varten. Minä olen luvannut auttaa tässä ja otankin ilomielin Afrin kaupunkikoulutukseen aina, kun minulle tämä suodaan.

Afrin päivät täällä ovat olleet todella täyteen buukattuja. Tyttö on aina aamusta lähtenyt töihin ja työpäivän jälkeen olen kiikuttanut koiraa ties ja missä. Olemme käyneet Kampissa, Forumissa, Sokoksella ja muutaman kerran myös ruokakaupassa on kassista kurkistellut pieni salamatkustaja. Illat Afri onkin nukkunut minun vierelläni sohvalla. Huomenna on meidän viimeinen päivä yhdessä (tällä kertaa) ja aionkin viedä tytön Itäkeskukseen tapaamaan Minniä ja samalla vetästään yhteistreenit koiranäyttelyä ja sen semmosta. Minni on siinä jo konkari, mutta saas nähdä miten se sujuu Afrilta.

Minulle tulee suuren suuri ikävä tätä aivan ihanaa neitiä, mutta onneksi tämä ei ollut ainoa kyläilykerta. Pus pus :)


Ripustin koiran naulakkoon odottamaan..


Kun pikkuset tassut väsyy, kantaa kaupunkilaismama kassissa, eli palvelu pelaa!

keskiviikko 12. tammikuuta 2011

Minnin kanssa Itiksessä

Kävin eilen Itäkeskuksessa antamassa Minnille ja ja hänen omistajalle viime hetken näyttelyvinkkejä, Minni kun on osallistumassa ensi viikon lauantaina Turun kansainväliseen koiranäyttelyyn. Tämä on Minnin ensi esiintyminen junioriluokassa. Iik, kumpaakohan jännittää enemmän, omistajaa vai koiraa?
Ainakin se mitä minä näin ja kokeilin, niin Minni on kyllä kova vastus muille juniori-ikäisille nartuille. Tietenkin sisähalli on koiralle aivan kauhea paikka hälinän takia, mutta ainakaan itiksen ihmismassat eivät hetkauttaneet tytön keskittymistä. Bravo :)


Minni kävi mamman kanssa sovittelemassa vaatteita näyttelytreenien lomassa.


Myös laukkukäyttäytymistä hiottiin. Kuka ei tahtoisi olla lämpimässä ja pehmeässä laukussa?


"Näin seison, oonko kaunein?"


Minnillä oli päällä hänelle mittatilauksena tehty uniikki villapaita.


Maailma on iso paikka pienen toitsun silmin..

tiistai 4. tammikuuta 2011

Luopumista

Vuosi 2010 oli meille erittäin vaikea. Kaikki alkoi Kartsan pitkäkarvaisen isoveljen vakavasta sairastumisesta, josta toipumiseen meni ensimmäinen puoli vuotta. Loppuvuodesta menetimme Kalinan, joskin täysin ymmärrettävästä syystä. Luulin, että tässä vaiheessa olisi vuoden karmakiintiö täynnä, mutta välipäivien aikana jouduin tekemään maailman vaikeimman päätöksen, jouduin luopumaan Kartsasta. Päätös ei todellakaan ollut helppo, mutta välttämättöyys. Kartsa palautui kasvattajalle minun henkilökohtaisten syiden takia, ei siksi, että en olisi rakastanut sitä pientä koiraa. Näin on parempi, yritän itselleni sanoa ja tottahan se on.

Kartsa tarvitsee nyt kodin jossa paneudutaan täysillä hänen uraan, eli Suomen muotovalio-tittelin metsästykseen. Kesällä Kartsapoika lähteekin sitten kiertämään lähimaita saadakseen itselleen titteliä tittelin perään :)

Meille on laskeutunut nyt hiljaisuus, kaikki eläimet selvästi ikävöivät perheen ilopilleriä ja toivonkin, että tulisin edelleen näkemään sitä ja niin varmasti toivoo pitkäkarvaiset perheenjäsenetkin.

Blogi jatkuu edelleen, mutta en vielä osaa sanoa, että millä konseptilla. Tulen luultavasti blogaamaan venäjäntoyaiheisia postauksia kunnes uusi suunta löytyy.

Valitettavasti tässä kävi nyt näin :(