Vuosi 2010 oli meille erittäin vaikea. Kaikki alkoi Kartsan pitkäkarvaisen isoveljen vakavasta sairastumisesta, josta toipumiseen meni ensimmäinen puoli vuotta. Loppuvuodesta menetimme Kalinan, joskin täysin ymmärrettävästä syystä. Luulin, että tässä vaiheessa olisi vuoden karmakiintiö täynnä, mutta välipäivien aikana jouduin tekemään maailman vaikeimman päätöksen, jouduin luopumaan Kartsasta. Päätös ei todellakaan ollut helppo, mutta välttämättöyys. Kartsa palautui kasvattajalle minun henkilökohtaisten syiden takia, ei siksi, että en olisi rakastanut sitä pientä koiraa. Näin on parempi, yritän itselleni sanoa ja tottahan se on.
Kartsa tarvitsee nyt kodin jossa paneudutaan täysillä hänen uraan, eli Suomen muotovalio-tittelin metsästykseen. Kesällä Kartsapoika lähteekin sitten kiertämään lähimaita saadakseen itselleen titteliä tittelin perään :)
Meille on laskeutunut nyt hiljaisuus, kaikki eläimet selvästi ikävöivät perheen ilopilleriä ja toivonkin, että tulisin edelleen näkemään sitä ja niin varmasti toivoo pitkäkarvaiset perheenjäsenetkin.
Blogi jatkuu edelleen, mutta en vielä osaa sanoa, että millä konseptilla. Tulen luultavasti blogaamaan venäjäntoyaiheisia postauksia kunnes uusi suunta löytyy.
Valitettavasti tässä kävi nyt näin :(
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Voi eeiiiii! :'(
VastaaPoista