Afrin kuolema viime keväänä oli minulle todella rankka paikka ja siksi blogin pitäminen keskeytyi kokonaan. Oli, kuin aika olisi pysähtynyt. Alan pikkuhiljaa tottumaan ajatukseen Afrin poismenosta, mutta en ikinä tule unohtamaan häntä.
Paljon on tapahtunut tällä välin ja ehkä suurin muutos on ollut uuden pennun astuminen meidän elämäämme. Saan taas kokea äitiyden ilot ja surut, ja kasvattaa koiran alusta asti itse, jolloin pystyn parhaiten vaikuttamaan sen kehitykseen. Pentu ei todellakaan ollut suunniteltu perheenlisäys, vaan erittäin iloinen, mutta kuitenkin tarkkaan harkittu sattuma.
Tässä Alika, tänään 12 viikkoa täyttävä lk b&t Toitsutyttö, jonka tulevaisuudelle meillä on suuret suunnitelmat.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Hei!
VastaaPoistaKiva jos kirjoitat taas, blogiasi on hauska lukea ja tietysti ihanaa katsoa kuvia supersuloisista pikkukoirista! Alika näyttää aivan ihanalta tapaukselta:)
Itsellä on suunnitelmissa hankkia toivottavasti ensi vuonna pieni venäjäntoy-ystävä. Kysäisenkin tässä samalla, että kumpi sukupuoli sopisi paremmin ensikertalaiselle toitsuomistajalle? Kiitos jos jaksat vastata:)
ihana kuulla, että meitä on kaivattu :)
VastaaPoistaMinä en voi oikein suositella kumpaakaan sukupuolta ohi toisen.
Poikien kanssa on varauduttava siihen, että pissa lentää seinille, merkkailu on pahimmassa tapauksessa päivittäistä, mutta narttujen kanssa on ne hiton juoksut..ja se hormoonistressi..
Mieti mitä itse tahdot koiralta. Tahdotko vaan kivan kaverin, vai ehkä myöhemmin käyttää sitä jalostuksessa? Ainahan kummankin sukupuolen voi leikata :)