Pikkuherra Kaljalainen muutti maalta kaupunkiin muutama päivä sitten. Vaikka Kartsa on ollut koko kesän tekemisissä uuden perheensä kanssa, oli ensimmäinen ilta silti hitusen hankala. Kartsa istui koko illan jaloissani ja vuorotellen, tutisi, vikisi, ärisi ja "kääkätti". Ensikosketus kissaan oli niin hämmentävä, että nukkumaankaan ei tietenkään voinut mennä, vaan oli pakko istualteen taistella väsymyyttä vastaan JOS vaikka kissa liikahtaisi. Eihän sitä koskaan voi tietää vaikka koiranpennun maailma loppuisi jos hetkeksi sulkee silmänsä..
Hieman huonosti nukutun yön jälkeen olikin aamulla vastassa erittäin iloinen pikkutoitsu (toitsu=Venäjäntoy). Tietenkään ihmisalamainen ei muistanut kuinka pieni on koiranpennun rakko ja saikin muistutuksen siitä eteisen uudelle matolle…














Edellisenä iltana oli uusi ihmisalamainen opetellut kutomaan ja näin Kartsa sai ensimmäisen kaupunkivillapaitansa!