Kutomapuuhiinkos

Nyt saa Kartsa ja sen pitkäkarvaiset perheenjäsenet uudet hienot villapaidat! Hain eilen uusia lankoja sekä kultakimallepuikot...kyllä, kutomiseen tarkoitetut akryylipuikot joissa on kultaista kimalletta sisällä..Olin hieman epäileväinen tästä designista ja voi olla, että käyn vaihtamassa liukkaat puikot bambuversioiksi, joilla on todella miellyttävä kutoa. Suosittelen kokeilemaan näitä metallisten tilalle.

Olen ihastunut Englantilaiseen freedom-lankaan joka on normilankaa paksumpaa (10 puikot) ja parasta on, että se on 100% villaa eikä mitään akryylisekoitetta. Tätä lankaa saa vain erikoisliikkeestä Hämeentieltä ja kahdesta kerästä kutoo pienelle toitsulle yhden villapaidan. Tämä on oikeastaan ainoata lankaa millä edes haluan kutoa (nyt kun kuukausi sitten opettelin tämän jalon taidon). Ajattelin myös kokeilla seuraavan valmiin villapaidan kanssa miten tämä paksu lanka huopuu pesukoneessa. Sormet siis ristiin ettei koneesta tule ulos maailman pienin villapaita.

Yritykseen ja lankoihin voi tutustua tarkemmin täältä http://www.tbramsden.co.uk/

Hiljaiseloa

Kartsa on elänyt muutaman päivän tylsää koiran arkea. Ihmisalamaisella on riittänyt tekemistä, niin Kartofel on vain toimittanut jokaisen koiranpennun normaaleja askareita. on syöty, leikitty ja käyty puistossa. Syksy on jo pitkällä ja puiden lehdet tippuvat puusta. Kylmä ilma alkaa hankaloittaa jokaisen koiran arkea. Kartsa on pitänyt itseään lämpimänä ihmisalamaisen tekemillä villapaidoilla, mutta pian on minun taas tartuttava kutimiin (kadotin yhden puikon iiik) ja kudottava pojalle pidempää lahjetta. Näin sanoen, taidankin huomenna tehdä visiitin lankakauppaan..

Ananasta ja muutama nolo hetki

Kun Kartsallahan on ollut tämä todella todella nolo vaiva, oman kakan syöminen, niin saatiin kahdesta eri paikasta ohjeeksi syöttää pojalle ananasta! Siinä kuulema on jotain samaa kuin kakassa ja näin (toivottavasti) ruuan kahteen kertaan prosessointi vähenisi tai jopa jäisi kokonaan pois. No mehän viime viikolla sitten lisättiin ananasta joka ikiseen ruokaan ja kakka sai olla rauhassa (eäh, en voi olla täysin varma), mutta heti kun ananas loppui alkoi taas tämä kiusallinen puuha.. Nyt ostin uuden purkin murskaa ja todellakin sydämestäni toivon, että vaiva jäisi kokonaan pois. Osa myös sanoo, että tämä olisi vain pentuajan ongelma..

Kartsalle tuli kaveri

Kartsa sai perjantaina viikonloppuvieraaksi ihastuttavan Chihuneidin, Vilman. Parivaljakko tuli todella hyvin toimeen eikä vauhtia puuttunut. Yllättäen matotkin meni rullalle :) Vilma on tuttu koira tässä perheessä ja oli ihanaa tutustuttaa hänet myös Kartsan kanssa. Toivomme näkevämme Vilmaa pian uudestaan.

Tuulipukupariskunta!

Vilma sai Kartsalta lahjaksi samanlaisen pääkallopusakan kuin hänellä, tietenkin vaaleanpunaisena. Ostopaikkana Fifi&Fido, Ideapark <3

Matkustavan koiran lämmittimet

Näyttelykoiran matkaboksi voi talvisin olla hyvinkin kylmä paikka, varsinkin jos jokainen koira on omassa lootassaan. Näyttelypaikalle päästyään voi hallien lattialla olla kovakin veto ja pikkukoirat tutisevat siellä jäässä ja kehään mentäessä kylmyys vie suoritukselta voiton. Tähän on kuitenkin helpotus, ja halpa sellainen!

Ostin Saape-saippuakaupasta joskus n. vuosi sitten jonkinmoiset käden/jalkojen lämmittimet. Olin kuullut aiemmin kasvattajien keskustelua samasta aiheesta ja myös pohdintaa siitä mistä tälläisiä lämmittimiä löytää. No minäpä löysin sattumalta sellaiset saippuakaupasta ja maksoin niistä vain muutaman euron per 2kpl. Nämä lämmittimet ovat merkillisiä. Ne ovat kauttaaltaan nestettä ja nesteen seassa on pieni metallinen soikio jota vääntämällä neste muuttuu kovaksi ja kuumaksi materiaaliksi...kyllä, kuullostaa yhtä oudolta mitä on.. Lämpö pysyy muutaman tunnin jonka jälkeen nämä keitetään kiehuvassa vedessä jälleen nesteeksi ja sen jälkeen ne ovat valmiita uudelleen käytettäväksi.

Tämä lämmitin on kyllä aivan liian kuuma laitettavaksi sellaisenaan ihon tai varsinkaan koiran lähelle ja olenkin pohdiskellut mihin pyyhkeeseen ne kietoisin. Muutama päivä sitten tajusin, että minullahan on jämälankoja ja kudoin niistä pehmoiset pussit. Nyt on Kartsalla turvalliset lämmittimet talven työ- ja huvimatkoja varten.

Kaljalaisten mietelause

"Kun juo illalla hilpeänä kaljaa, makaa aamulla kalpeana hiljaa"

Kartsan eka työmatka

Kartsa pääsi tänään ensimmäiselle työmatkalleen Tampereelle. Matka taittui pakettiautolla, omassa kuljetuskopassa. Kartsa oli hyvin reipas kanssamatkustaja. Hän ei kertaakaan päästänyt äänähdystäkään ja osasi myös rauhoittua nukkumaan kun siltä tuntui, jopa silloin kun ihmisalamainen teki töitä. Edes asiakas ei huomannut, että mukana oli pieni koiranpentu enkä sitten viittinyt asiasta edes huomauttaa. Myös herra toimitusjohtajan ja Kartsan suhde on selvästi alkanut kehittyä. Kartsa ei kertaakaan murissut hänelle (niinkuin yleensä) vaan ainoastaan katsoi hieman epäilevästi bambisilmillään. Herra toimitusjohtaja oli hyvin mielissään asiasta ja antoikin Kartsalle paljon syliaikaa.

Minullahan oli siis myös taka-ajatus tässä matkassa, nimittäin koirien erikoisliike Fifi & Fido, joka sijaitsee Ideaparkissa. Olen kerran aiemmin käynyt tässä tyylitaivaassa ja silloin mukaani lähti upea nahkainen niittikaulapanta (huom huom. myös ystäväni ovat tilanneet Fifi&Fidon nettisivuilta näitä pantoja) ja pantojahan tässä liikkeessä on varmasti monta tusinaa, enemmän kuin olen missään liikkeessä nähnyt. Niitä on niin paljon, että silmät sokeutuu! Hyvän tästä asiasta tekee se, että kokoja on myös miniroduille. Näitä pienen pieniä kokoja on todella vaikea löytää mistään, varsinkaan jos tahtoo jotain hieman erityistä. Varmasti siis jokaiselle jotain :)

Mukaan tarttui myös pieni Pinkaholicin lahja eräälle hyvin ihastuttavalle Chihuahuaneidille...tästä lisää myöhemmin.

Kartsa ja muut Toitsut suosittelevat tätä liikettä jo pelkästään ystävällisen palvelun ja pantojen ansiosta. Käykää ihastumassa!

http://www.fifietfido.fi

Ensin Kartsa oli "dear in the headlights", mutta kun sai tehtyä kakan Ideaparkin lattialle alkoi menokin piristyä.

Fifi & Fido, Ideapark

Miljoonasatatuhatta pantaa

..Öh..

Pinkaholictaivas!

Ihmisalamainen erehtyi hieman koiran sukupuolesta..Kartsaa nolotti..Voi olla, että nyt tulee sakkolappu kasvattajavanhemmilta..

John Paul pet shampoo

Näyttelykoiran shampoolta vaaditaan paljon ja oikean tuotteen löytäminen oman koiran turkille voi tulla hyvinkin kalliiksi.

Ihmisalamainen ja kasvattajaäiti ihmettelivät Herttoniemessä Kian luona käydessään Allu-sedän turkin tuuheutta sekä pehmeyttä ja tilaukseen laitettiinkin heti kaksi purkkia John Paul-pet shampoota jolla hänet oli pesty. Tämä kyseinen pullo oli tuotu New Yorkista, mutta olen nähnyt saman tuoteperheen tuotteita myös muutamissa hyvin varustetuissa koirien "hienostokaupoissa" ihan täällä kotosuomessa.

Minulla itselläni on näytekappale John Paul Oatmeal shampoosta (sensitive skin formula) ja aionkin testata tuotteen joulukuussa pohjoismaiden voittaja-näyttelyä silmällä pitäen. Tälläkertaa pestävä koira on pitkäkarvainen, joten shampoon pitää todellakin olla sellainen joka ei tee turkista lennokasta sähkökasaa vaan hieman öljyisen ja kylkiä pitkin menevän, niinkuin tälle rodulle on ominaista. Jännityksellä odotetaan onko shampoo sitä mitä toivon ja sitten päivitetään mitä oikeasti kävi.

Hienointa tässä tuoteperheessä on se, että "tested on humans first", mahtavaa!

Kaljalaisten sukukokous

Kartsa kävi tapaamassa siskoaan, äitiään ja setäänsä Helsingin Herttoniemessä. Tapaaminen oli yhdistettynä metrotreeni, näyttelypöytätreeni sekä leikkituokio (oikeasti Pantteri-äiti ja kasvattajaäiti vain halusivat tarkistaa mihin sitä on jälkikasvua annettu…). Kartsa oli hyvin kateellinen Kia-siskon vaatevarastosta ja harkitsi pientä ryöstöretkeä, kun ihmisalamainen oli pukenut taas sen saman ruskean villapaidan. Ihmisalamainen lupasi nolona panostaa tulevaisuudessa enemmän kutomiseen ja vaatevaraston täydentämiseen.

Kartsa, Pantteri, Kia

Allu, Kartsa ja Kia

Jos mä vaan vähän…

No et tasan edes vähän!

Onko pakko koko ajan räpsiä niitä kuvia…

Äiti on kaunein!

Kartsa kävi kylässä

Ystäväni Patsey järjesti pienet illalliskutsut jonne pikkuisäntä Kartofel oli kutsuttu kunniavieraaksi. Koska Kartsa on maalta, niin hän ei ole aivan samalla tavalla tottunut kaupungin vilkkaaseen elämään kuin uudet koirakaverinsa. Kartsa kiersi illallisilla jokaisen vieraan sylissä, välillä pienen murinan saattelemana (vastalause on paras lause). Näyttelykoiran on opittava sietämään vieraiden ihmisten koskettelua, joten harjoituksia jatketaan kunnes Kartsa antaa tuntemattomien pyöritellä itseään kuin lumipalloa. Ilta meni kaikenkaikkiaan hyvin. Juniori-Kartofel valloitti vieraiden sydämet ja jaksoi sinnitellä positiivisena juhlien loppuun asti (vaikka ihanteellista olisi tietenkin jos koira osaisi myös rentoutua vieraassa paikassa). Edes pissaa ei löytynyt matolta! Iso kiitos illan emännälle ja Kartsa työnnetään joku päivä postilaatikosta jatkamaan harjoituksia.

Sivistyneiden kaupunkilaiskokkareiden tarjoilut olivat erittäin onnistuneet.

Koira oli myös samaa mieltä.

Ehkä epäilyttää, ehkä onkin vaan rusetti vinossa.

Sirkuskoiran uraa luomassa.

Kun meno oli liian jännittävää löysi rotta piilopaikan pöydän alta.

Tylsyyksien viikko

Kartsa on elänyt muutaman päivän todella tylsää ja hiljaista toitsunelämää, koska ihmisalamainen, lupaa kysymättä, sairastui syysflunssaan.. Kartsan päivät ovat koostuneet lähinnä isoveljen kiusaamisesta (korvien koristekarvoissa on kiva roikkua) ja ihmisalamaisen edessä kääkättämisstä. Kartsa on sitä mieltä, että jokainen hetki on sylihetki ja tästä kiistellään jos asiat ei mene näin. Myös sisäsiisteysasiat ovat unohtuneet vaikka sairaudesta huolimatta koirien ulkoiluthan hoidetaan. Se on sitten mattopyykille seuraavaksi!

Kartsa myös päätti, ehkä kiusallaan, että hänen ruokavaliostaan puuttuu proteiineja ja lisäsi siihen aidon luomutuotteen, kaninkakan... Ja jos kaninkakka ei tuottanut ihmisalamaiselle tarpeeksi päänvaivaa niin myös oma kakka löytyy nykyisin Kartsan ruokalistalta. Kuka valmistaa parhaat koiranhammastahnat, ostan niitä kymmenen?!

Pikkuisäntä pääsi tänään pikaisella puistoreissulla kokeilemaan uutta toppamantteliaan jonka ihmisalamainen omin käsin ja rakkaudella teki. Päällinen on vakosamettia jossa tikkivuori ja vuorena tomii lämmin fleece. Sivuihin ompelin vielä isot kolmion malliset heijastimet. Nyt lapsi loistaa myös pimeässä!

Mutta ihan tosissaan, lähden tervehdyttyäni etsimään sitä hammastahnaa, yääk :|

Ensimmäinen työpäivä

Ensimmäinen viikko meni uuteen kotiin ja lähipuistoihin tutustumisessa ja tänään Kartsan reviiri laajeni työpaikalle asti. Pikkuisäntä oli hyvin ihmeissään kun aamulla mentiinkin tutun puiston ohi. Tästä hämmentyneenä hän liimautuin jalkaani kiinni ja jännityksellä, mutta reippaasti, käveli kohti työpaikkaa. Koko lyhyt työpäivä oli niin jännittävä ettei Kartsa uskaltanut antautua unelle, vaan tutisi silmät kiinni seisaalteen ja me toimitusjohtajan kanssa koitettiin lyödä vetoa koska koira kaatuu. Tsemppi oli niin kova, että Kartsa pysyi pystyssä ja kumpikin hävisi vedonlyönnin.

Ihmisalamainen ompeli Kartsan villapaitaan heijastimet!

Omnom, toimitusjohtaja jakoi lounasmaksalaatikon Kartsan kanssa.

Työpeti, meidän firmassa on siesta hyväksytty vaikkei Kartsa tätä ihan ymmärtänytkään..

Klementiinit saapuivat!

Ostin tänään kaupasta tämän syksyn/talven ensimmäiset klementiinit ja huomasin hämmennyksekseni, että pikkukoirat ovat aivan hulluina näihin hedelmiin...

Nämähän ei tietenkään ole mitään toitsunruokaa joten pojat saivat jäädä nuolemaan huuliaan, kun ihmisalamainen herkutteli!

Tutkimusmatka kotipihalle

Ihmisalamainen oli kutonut eilen yön pikkutunneille asti Kartsalle uutta villapaitaa ja tänään sitä päästiin testaamaan omalle kotipihalle, jossa myös harjoiteltiin luoksetuloa ja perustottelevaisuutta. Vielä on hieman hiomista tuntemattomien ihmisten tervehtimisessä, kun kaupungissa oma piha on myös muiden oma piha...

Pihatutkimuksen jälkeen otettiin pieni treenitauko ja harjoiteltiin kärsivällisyyttä näyttelypöydällä.

Kartsa valitsi syksyiselle päiväkävelylle ruskean skottiruutupaidan ja siihen sointuvan rusetin.

Pikkuherra Kaljalainen muutti maalta kaupunkiin muutama päivä sitten. Vaikka Kartsa on ollut koko kesän tekemisissä uuden perheensä kanssa, oli ensimmäinen ilta silti hitusen hankala. Kartsa istui koko illan jaloissani ja vuorotellen, tutisi, vikisi, ärisi ja "kääkätti". Ensikosketus kissaan oli niin hämmentävä, että nukkumaankaan ei tietenkään voinut mennä, vaan oli pakko istualteen taistella väsymyyttä vastaan JOS vaikka kissa liikahtaisi. Eihän sitä koskaan voi tietää vaikka koiranpennun maailma loppuisi jos hetkeksi sulkee silmänsä..
Hieman huonosti nukutun yön jälkeen olikin aamulla vastassa erittäin iloinen pikkutoitsu (toitsu=Venäjäntoy). Tietenkään ihmisalamainen ei muistanut kuinka pieni on koiranpennun rakko ja saikin muistutuksen siitä eteisen uudelle matolle…














Edellisenä iltana oli uusi ihmisalamainen opetellut kutomaan ja näin Kartsa sai ensimmäisen kaupunkivillapaitansa!

Kartsan historiaa hieman:

Pieni toitsuntaimi, Kartsa, tuli maailmaan 28.1 kahden sisaruksen kanssa. Kartsa sai syntymänimekseen GMC Yukon, joka myöhemmin yksinkertaistettiin kutsumanimeen Kartofel/ Kartsa. Kartsa asui elämänsä ensimmäiset kuukaudet turvallisesti isän ja äidin luona, vaikka muut sisarukset olivatkin jo lentäneet kotipesästä uusiin koteihin. Kartsan vanhemmat kuitenkin päättivät, että pojan tarvitsee itsenäistyä ja he pakkasivat pikkuisännän matkalaukut ja lähettivät hänet asumaan kaupunkiin…

Niinkuin kaikki hyvät vanhemmat, myös kavattajavanhemmat olivat jo Kartsan syntymästä lähtien miettineet hänen tulevaisuuttaan ja uusi ihmisalamainen oli heidän kanssaan samaa mieltä. Kartsa seuraa siis voitokkaasti vanhempiensa tassunjälkiä näyttelykehiin.

Tästä alkaa Kartsan suuri seikkailu!

Iskä, Keppana Kaljalainen, FI & RU & EE & LT & BY & BY GR & SE & LV & BALT CH BALTW-08 MALENKAYA-MAFIYA CADILLAC

Äiskä, Pantera von Kardán, FIW-08 FI & LV & EE CH MALENKAYA-MAFIYA DE TOMASO PANTERA