Afrodite

Pieni Afri tuli minulle hoitoon muutamaksi päiväksi. Tavoitteena oli saada tämä "maalais"juntti, eli koko elämänsä Vantaalla asunut nuori neiti totutetuksi kaupungin hälinään (jotenkin aina minä saan kunnian toimia näiden maalaiskoirien kaupunkiemäntänä, aika ihanaa!). Afri on lähdössä ensi kesänä Pariisiin, Maailman voittaja-koiranäyttelyyn ja aikookin viettää koko kevään treenaten sitä varten. Minä olen luvannut auttaa tässä ja otankin ilomielin Afrin kaupunkikoulutukseen aina, kun minulle tämä suodaan.

Afrin päivät täällä ovat olleet todella täyteen buukattuja. Tyttö on aina aamusta lähtenyt töihin ja työpäivän jälkeen olen kiikuttanut koiraa ties ja missä. Olemme käyneet Kampissa, Forumissa, Sokoksella ja muutaman kerran myös ruokakaupassa on kassista kurkistellut pieni salamatkustaja. Illat Afri onkin nukkunut minun vierelläni sohvalla. Huomenna on meidän viimeinen päivä yhdessä (tällä kertaa) ja aionkin viedä tytön Itäkeskukseen tapaamaan Minniä ja samalla vetästään yhteistreenit koiranäyttelyä ja sen semmosta. Minni on siinä jo konkari, mutta saas nähdä miten se sujuu Afrilta.

Minulle tulee suuren suuri ikävä tätä aivan ihanaa neitiä, mutta onneksi tämä ei ollut ainoa kyläilykerta. Pus pus :)


Ripustin koiran naulakkoon odottamaan..


Kun pikkuset tassut väsyy, kantaa kaupunkilaismama kassissa, eli palvelu pelaa!

Minnin kanssa Itiksessä

Kävin eilen Itäkeskuksessa antamassa Minnille ja ja hänen omistajalle viime hetken näyttelyvinkkejä, Minni kun on osallistumassa ensi viikon lauantaina Turun kansainväliseen koiranäyttelyyn. Tämä on Minnin ensi esiintyminen junioriluokassa. Iik, kumpaakohan jännittää enemmän, omistajaa vai koiraa?
Ainakin se mitä minä näin ja kokeilin, niin Minni on kyllä kova vastus muille juniori-ikäisille nartuille. Tietenkin sisähalli on koiralle aivan kauhea paikka hälinän takia, mutta ainakaan itiksen ihmismassat eivät hetkauttaneet tytön keskittymistä. Bravo :)


Minni kävi mamman kanssa sovittelemassa vaatteita näyttelytreenien lomassa.


Myös laukkukäyttäytymistä hiottiin. Kuka ei tahtoisi olla lämpimässä ja pehmeässä laukussa?


"Näin seison, oonko kaunein?"


Minnillä oli päällä hänelle mittatilauksena tehty uniikki villapaita.


Maailma on iso paikka pienen toitsun silmin..

Luopumista

Vuosi 2010 oli meille erittäin vaikea. Kaikki alkoi Kartsan pitkäkarvaisen isoveljen vakavasta sairastumisesta, josta toipumiseen meni ensimmäinen puoli vuotta. Loppuvuodesta menetimme Kalinan, joskin täysin ymmärrettävästä syystä. Luulin, että tässä vaiheessa olisi vuoden karmakiintiö täynnä, mutta välipäivien aikana jouduin tekemään maailman vaikeimman päätöksen, jouduin luopumaan Kartsasta. Päätös ei todellakaan ollut helppo, mutta välttämättöyys. Kartsa palautui kasvattajalle minun henkilökohtaisten syiden takia, ei siksi, että en olisi rakastanut sitä pientä koiraa. Näin on parempi, yritän itselleni sanoa ja tottahan se on.

Kartsa tarvitsee nyt kodin jossa paneudutaan täysillä hänen uraan, eli Suomen muotovalio-tittelin metsästykseen. Kesällä Kartsapoika lähteekin sitten kiertämään lähimaita saadakseen itselleen titteliä tittelin perään :)

Meille on laskeutunut nyt hiljaisuus, kaikki eläimet selvästi ikävöivät perheen ilopilleriä ja toivonkin, että tulisin edelleen näkemään sitä ja niin varmasti toivoo pitkäkarvaiset perheenjäsenetkin.

Blogi jatkuu edelleen, mutta en vielä osaa sanoa, että millä konseptilla. Tulen luultavasti blogaamaan venäjäntoyaiheisia postauksia kunnes uusi suunta löytyy.

Valitettavasti tässä kävi nyt näin :(

Hyvää Joulua!

Nyt on Kartsan aika lähteä jouluhoitoon kasvattajavanhemmille.


Oikein Hyvää Joulua kaikille lukijoille (ja Kalinalle paljon pusuja)!

Talvi

Kartsa ottaa rennosti sillä aikaa, kun ulkona puhaltaa tuuli ja pakkanen tekee jääkukkia ikkunoihin.

Kalina

Valitettavasti elämä ei mene aina niin kuin toivoo ja joskus on tehtävä raskaitakin päätöksiä. Kalina oli loppujen lopuksi liian pieni jalostuskäyttöön ja se päätettiin laittaa myyntiin kotikoiraksi (siis tottakai myös näyttelyissä voi käydä, eihän sillä herranen aika mitään sairautta ole!). Meidän lauma jää muistelemaan lämmöllä sitä pientä ihanuutta ja toivottaa hyvää loppuelämää uudessa perheessä. Toivottavasti pystymme pitämään jatkossakin yhteyttä Kalinaan.

Kylässä ja muualla

Kalina on kyläillyt ja matkustanut ahkerasti viimeaikoina. Tyttö osaa nauttia elämästä, sillä aina löytyy joku rakastava syli johon käpertyä.