Näytteystä ei tullut voittoa, mutta siihen ei käytöksellä ollut osaa eikä arpaa. Alika oli ihan uskomat shownainen, täysi ninja ja niin hyvin opetettu seisomaan. Iloisella asenteellaan se valloitti kaikki, myös tuomarin ja se näkyikin arvostelussa.
Homma kaatui kuitenkin siihen, kun tuomari ei tiennyt valintatilanteessa oliko Alika liian pieni, vaiko kilpaillija taas liian suuri.. Asiaa ei tietenkään auttanut kilpailijan kommentti siitä, että Alika on itseasiassa ikäisekseen vähän liian pieni (?). Missä vaiheessa 5kk vanhan Venäjäntoyn täytyy painaa 2kg ja olla kasvanut lähestulkoon aikuiskokoonsa? Ihmettelen vain.
Minä tykkään enempi näistä hitaasti muhivista pikkuipanoista, jotka saavuttavat täyden kypsyytensä siinä 1.5v iässä.
Onhan se tietty hieman harmi, että toitsukanta on suomessa ollut aika kovassa kasvussa viime vuosina. Koirat paukuttelee ylärajoja jo pentuna ja tuomarit menevät sekaisin mitä rotumääritelmässä lukee. Tämä on asia, joka on vaivannut minua jo jonkin aikaa.
Noh, ihan sama miten sijoitus meni, Alika sai kunniapalkinnon mahtavasta asenteestaan ja tytöstä kasvaa kyllä mieletön jalostuskoira.
Tässä vielä tuomarin arvostelu:
"Pieni, sopusuhtainen narttupentu. hyvä pää ja korvat. Hyvä ilme. Erinomainen ylälinja. Terveet hyvät raajat. Liikkui kauttaaltaan hyvin. Tosi reipas tyttö."
Ensin tutkaillaan vastustajia..
Vastustaja tutkailee takaisin..
Sitten villitään muut kilpailijat.
Seisotaan.
Kävellään.
Seisotaan.
Ja hitto, vieläkin seisotaan!
Sitten seisotaan yhdessä...mutta kakkosina.
Alika sai silti pokaalin, kunniapalkintoruusukkeen, sekä ihan hitosti kaikkea muuta millä voi hemmotella pikkupennun ihan pilalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti