Jotkut ajattelevat, että itsemurha, mutta minäpä otin sen ihan koiran kouluttamisen kannalta. Kartsa on ihan mahtava tyyppi nykyisin. Poika käveli keskustassa reippaana ja häntä heiluen. Hän oli hirveän hyvällä tuulella ja avoimesti nuuhki muita kanssaihmisiä. Stokkalla se nökötti nätisti kainalossa...kunnes tuli kakkahätä...
Lupailin tosiaan pojille iglua ja iglun he saivat. Siinä lemmikkiosastolla ollessamme Kartsa ilmoitti halustaan saada oma akvaario ja mitäpä ei ihmisalamainen koiransa eteen tekisi. Ostimme Kartsalle parven Kardinaalitetroja :)
Tälle kylmähkölle kevätpäivälle Kartsa valitsi päälleen ehkä jo turhan kuluneen lempparivillapaitansa, sekä hienoimman kultaisen niittipannan, joka sai kauheasti kehuja.
Ratikassa oli hirmu mielenkiintosta vahtia ihmisten menoa.
Käytiin vähän tuoksuttelemassa eau de parfyymeja.
Ihmisalamainen haaveili pinkistä niittipannasta..
Kauheasti tarjouksia!
Ja mikä kasa luita!
Kartsan Kardinaalitetraparvi!
Onnellinen koira iglussaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti