Uusia kuvia

Vähän on ollut nyt hiljaiseloa. Minä käväisin viikonloppumatkalla Tukholmassa ja Kartsa oli kotona hoitajan kanssa. Mitään sen ihmeellisempää ei ole viikkoon tapahtunut. Sain kuitenkin erittäin kivoja kuvia kasvattajavanhemilta ja ajattelin jakaa ne teidän kanssa.


Ensimmäisessä kuvassa on Puuma, Kartsan täysisisko (vuoden nurorempi edelleen). Pikaisella vilkaisulla ei tyttöä veljestään erota :) Meillä on nyt kasvattajavanhempien kanssa suunnitelmissa, että minä ryhdyn Puuman handleriksi (vien siis näyttelykehässä). Olen kovin innoissani tästä ja ensimmäinen pentunäyttelykin on jo varattu! Saas nähdä miten meidän yhteistyö alkaa sujumaan. Toivon kovasti, että Puuma viettää meillä mahdollisimman monta harjoituspäivää, koska minulla on KOIRAKUUME!! ouch.. (+ maalaisjuntille tekee hyvää olla vähän kaupungin hälinässä ;)


Tässä kuvassa on ihanaakin ihanempi vauva, Evelin, sekä Kartsan poikapentu Ripu. Molemmat on kyllä niin suloisia. Kavattajavanhemmilla on nyt niin monta uutta koiraa, että minä olen aivan sekaisin kuka on kenenkin pentu ja mitä sukua kenen kanssa :D :D

Suunnittelen tässä myös auton lainaamista, että pääsisin käymään kasvattajien luona ihastelemassa näitä pieniä jumalan (eiku, Kartsan?) ihmeitä.

Työ-Kartsa

Kartsa laittoi työmatkalle päälleen uuden tuunatun fleecehupparin sekä niittipannan.



Ja otti lakisääteisen tauon, mutta hieman pidennettynä versiona..

Tuunausta

Nyt on jo sen verran kylmä, että Kartsa joutuu valitettavasti ulos mennessään pukemaan päälleen vaatetta. Meillä oli yksi täysin musta fleecehuppari, mutta minusta se oli kovin tylsä, niinpä tuunasin sen eilen. Laitoin helmaan niittejä ja silitin selkään hienon kengasmerkin. Eikös tullutkin ihan älyttömän hieno noin pienellä vaivalla?! Tämän asun kun yhdistää niittipantaan, niin on kyllä kovin katu-uskottava koira!


Meidän hienoin nahkaniittipanta.


Lähikuvaa niiteistä


Kyllä on Kartsa komea uros, ei voi muuta sanoa.




Suosittelen lämpimästi kaikille vanhojen vaatteiden tuunaus-sessioita :)

Perjantai

Perjantaina Kartsa puki työmatkalle päälleen Pinkaholicin pääkallofleecen, valkoisen timanttipannan ja valkoisen nahkataluttimen.

Sade

Kartsa puki sadepäivänä päälleen Theo:n tuulitakin.

Lisää mediahuomiota Kartsalle!

Kuten muutama tarkkasilmäinen saattoi eilen huomata, Kartsa, meidän kokokansan julkimo, kertoo uudessa Koiramme-lehdessä ikävästä jota tuntee omistajan ollessa poissa.

Minähän olen aina kertonut avoimesti pojan hyvistä ja huonoista puolista, joten en tahtonut peitellä tätäkään asiaa. Kartsa on elänyt koko elämänsä isohkossa laumassa, joten yksin jääminen tuottaa todella pahaa ikävää :( Halusin tietää mitä tapahtuu, kun hänet jätetään yksin ja tämä tuli mahdolliseksi artikkelin myötä.

Meillähän oli keväällä täällä webbikamerat lainassa (muistatteko?) ja niillä seurasimme toimittajan kanssa mitä Kartsa todellisuudessa puuhailee. Nyt tämä tieto on kaikkien luettavana lehdessä. :) Kokemus oli meille hyödyllinen ja nyt jäämme miettimään mitä voimme tehdä surun parantamiseksi.

Artikkelin kirjoitti toimittaja Emmi Manninen ja kuvat otti todellinen julkkiskuvaaja Minna Tallberg, joka on mm. ottanut Tuire Kaimion kirjojen kuvat. Kiitos heille oikein mukavasta artikkelista ja erittäin hienoista kuvista. Saatan ehkä taas pyörtyä :D

Ps. Valitettavasti skannerini sanoi itsensä hetkellisesti irti, eli en voi liittää sitä tänne :( Lupaan kuitenkin laittaa kuvat heti, kun saan sen toimimaan.

Syksy

Syksyn ensimmäinen kylmä päivä meni Trixien neuleessa.

Pikkujäppinen myynnissä!

Nyt on teillä rakkaat lukijat mahdollisuus vaikuttaa siihen minne Kartsan isompi poikapentu muuttaa asumaan! Kasvattajaäiti kertoi eilen, että pojan pentuvaraus oli peruuntunut ja uusi koti etelä-Suomesta olisi haussa. Pennulle etsitään näyttelyistä kiinnostunutta perhettä, tai jo näyttelyissä kokeneita omistajia. Sen verran tahdon vielä kertoa, että näyttelyuraa haaveillessa on ymmärrettävä, että se vaatii paljon harjoittelua (joka alkaa leikkimielisellä tavalla jo pikkupentuaikana) ja yhdessä puuhaamista. Ei se koira opi tavoille, jos sitä ei opeta ;) Onneksi uudella perheellä on suuri tukiverkosto ja apuja kyllä löytyy, siitä ei siis tarvitse huolestua, tai tuntea paniikinomaista hyperventilaatiota. :)

Minä näkisin mielelläni Kaljalaisten kolmannen sukupolven kehässä jatkamassa suvun urosten hienoa näyttelymenestystä.



Kaikki pentukyselyt voi tehdä osoitteeseen mm @ toyterrieri . net